Kevät on tullut. Ja muutoksia on tapahtunut.
Olen käynyt tässä kerran lenkillä ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan ja olen oppinut, että minun pitää tehdä niin useammin, koska polviin sattui silloin aika paljon. Juoksemiseni ei vain ole entisensä.
Minusta on oikein mukavaa, että lumi on poissa teiltä. On oikein mukavaa pyöräillä niin, että ei ole jäätä johon liukastua tai lunta, joka hidastaisi matkaa. Minua ei haittaa pikkukivetkään niin paljon kuin edellisenä vuonna, olen vain onnellinen siitä, että ei ole lunta. Asfalttia näkyy. Paljasta pintaa.
Olen alkanut kuunella Tool-nimistä bändiä lisääntyvin määrin. Se on hyvin sekalaista, mutta tottuessa se muuttaa mielenkiintoisemmaksi hetki hetkeltä. Te tuskin tykkäätte tai edes tulette siitä tykkäämään, mutta erityisesti pidän kappaleista Lateralus, Schism ja Reflection. Aika synkkää ja monimutkaista.
Olen ensimmäistä kertaa elämässäni kirjoittanut lyriikoita kappaleeseen. Ne onnistuivat jokseenkin kelpuutettavasti, ei mitään järkyttävän mahtavaa kuitenkaan. Hieman outoja ilmaisuja, joiden merkitys tuntuu aukeavan minulle itselleni parhaiten, jos muille ollenkaan. Mutta ne ovat laulettavissa ja sopivat melodisesti ja rytmillisesti siihen työn alla olevaan kappaleeseen.
Valtakunnalliset tulevat. Minä en tiedä, miten minä tulen pärjäämään. Erityisesti minua pelottaa ruotsin koe. Minun pitää oikeasti opetella hyvinkin paljon asioita, joita en ole oppinut kunnolla. Niitä on paljon. Sanavarastoni on hyvin pieni ja en tunnu osaavan taivuttaa sanoja.
Mutta kaikesta tuosta valituksesta huolimatta olen onnellinen siitä, että on kevät. Eilen ainakin oli kivaa, kun oli niin aurinkoista ja lämmintä (että saattoi pyöräillä kotiin teepaitasillaan!). Minulla on muutenkin ollut välillä aika kesäinen olo, ikään kuin kesä olisi alkanut etukäteen mielessäni. Voi, miten minä varmasti tulen olemaan mielissäni sitten, kun kesä oikeasti alkaa! Odotan vappuakin jo oikein innostuksella.
Sain eilen vaihdettua pyörääni renkaan - ihan itse! - ja säädeltyä sitä muutenkin niin, että se on ajokelpoinen. On mukavaa saada taas ajaa ihan omalla pyörällä. Etenkin mukavuuteen vaikuttaa se, että ajaessa ei tarvitse olla kokoajan jalat ristissä, pyörässä on kunnolla ilmaa ja tanko EI OLE keskeltä kahtia. Uusi kumikin vaihdettu, joten ei pitäisi heti sekään mennä puhki. Tosin koin suurta pelkoa henkeni puolesta, kun olin tänään parilla reitillä tarakalla Matin ajaessa. Jos en kuolisi siihen, että tipun tai kaadun tai joudun auton alle, niin nauramisesta aiheutunut kuolema ei olisi pitemmällä kaupunkimatkalla välttämättä kaukana.
Tässä kuussa on Roger Watersin keikka. Tasan kolme viikkoa. Jossain vaiheessa pitää taas aloittaa sellainen Wallin kuunteluputki.
Ja varmaan kaikkein merkittävin ja näkyvin (joskin teille ei vielä) muutos minun nykyisyyteen on se, että aloitimme eilen huoneeni järjestelyt. Minun osuuteni huoneesta on nyt kaksinkertaistunut. Minulla on nyt enemmän omaa huonetilaa kuin mitä minulla on ollut KOSKAAN AIEMMIN. Olen onnellinen siitä. Lattia on mukavan avara näin.
Paljon tulee vielä tapahtumaan. Purren hammasta se vain pitää kestää, pian se kaikki on ohi ja tilalla kesäloma!
Pessimistinä (en sano sitä nimitystä, en sano) voin sanoa, että kun alkaa kesäloma, paljon mukavaa on jo tapahtunut ja ulottumattomissa. Mutta olisi se kyllä kiva. Kun muutkin kuin vilpoiset ja villa-aivoiset voisivat mennä pihalle pyöräilemään ilman t-paitaa.
VastaaPoistaTässä kuussa --> tasan kolme kuukautta? Meni ohi. Sanon sinulle nyt samaa kuin mitä sanoin Petralle: kerro toki jos haluat että pidän terävähkön turpani tukossa sinun blogisi osalta.
Kevät on kiva. Koulu ei.
Koen melko lailla samanlaisia ajatuksia ruotsin valtakunnallisen kanssa. Eikä ruotsi ole ainoa, myös matikka ja etenkin fysiikka tuottavat varmasti ennenaikaisia harmaita hiuksia. Mutta kuten sanoit, hammasta purren..
VastaaPoistaOn muuten harvinaisen jännää, että kun havahtuu vesisateeseen, se ei olekaan ikävähkö asia vaan positiivisuuden perikuva suorastaan. Kaikki herää eloon ja ympäristö tuoksuu taas jollekin.
Niin ja milloinka huone on valmis ja milloin sitä saa tulla katsomaan? :--)
(Ja Kata; mistä ihmeestä sinä kaivoit tuon kolme kuukautta? Terävä tai ei, niin ohi meni ja lujaa.)
Tuosta sateesta, niin joo! Ensimmäisenä päivänä kun vettä satoi ja pyöräilin, minulla tuli tosiaan sellainen oikein mukava ja nostalginen olo siitä, se tunne kun kastui sillälailla ja kun vesi iski naamaan pyöräilessä, se oli vain niin tuttu tunne kesästä, että mukava olo siinä tuli.
VastaaPoistaHuoneen valmistumiseen kestää vielä, mutta kyllä tänne mahtuu jo nyt ihmisiä, eikä pitäisi muitakaan estoja olla, ellette te ehdottomasti kestä katsoa kirjapinoja.
(Minun vika. Se kolme kuukautta oli silkka kirjoitusvirhe. Kata huomautti siitä, ja minä korjasin sen tuohon tekstiin.)
Hei Sipo!
VastaaPoista