Jos Oulussa on yksi paikka, jota minä voisin kutsua kauneimmaksi paikaksi täällä, sanoisin, että se on se yksi aallonmurtaja.
Siellä jossain Meritoppilan suunnalla, merelle päin, on rannan tuntumassa kivinen pitkä ohut polku, joka johtaa suoraan merelle päin. Kesällä oli aivan mielettömän hienoa, kun iltakymmenen aikaan kävelin tai pyöräilin sitä pitkin ihan kärkeen saakka katsomaan auringonaskua. Taivas oli niin hienon värinen, että jäin vain tuijottelemaan. Se kontrasti, joka tilanteessa syntyy, on taiteellinen kuin mikä. Auringos laskiessa yksi puoli on täydellisen valoisa, kirjava ja näyttävä, sillä välin kuin toinen voi näyttää pilviseltä, synkältä ja tummalta. Muualla, maalla päin tuntuu aina olevan jotain näun esteenä. Jokin puu tai jokin talo, jokin rakennustyömaan nostokurki tai jokin asfalttisilta. Mutta siellä näkyvyys on täydellinen. Vain merta. Tietenkin rantoja on näkyvissä, kaikilla puolin, mutta merelle päin suuntautuessa aavan meren tilavuuden tunne ei voisi olla avarampi maan vielä ollessa jalkojen alla. Taivas vain venyy joka suuntaan, täyttää näkökentän lähes kokonaan.
Tänään minä herätin tuon tilanteen henkiin jälleen.
Se, mitä tein ennen kuin lähdin suuntaamaan sinne aallonmurtajalle päin ei ole järin mielenkiintoista. Nukuin päiväunet, söin ruokaa, menin tietoneelle, tylsistyin. Katsoin ikkunasta. Huomasin, että ulkona oli mukava sää. Aurinko paistoi mukavasti, taivas oli sopivan pilvinen, mutta silti avautuva ja sinisehkö. Siispä ajattelin lähteä satunnaiselle pienelle pyöräretkelle jonnekin katsomaan säätä.
Menin ulos, en ollut aivan varma minne minä haluaisin mennä, mutta päädyin kuitenkin sinne, missä olin kesälläkin katsellut aurinkoa iltaisin. Joka tietysti oli hyvä juttu, perustuen noihin perusteluihin mitä aiemmin sanoin. Matka sinne paikalle oli tosin aika tympäisevä, ja siihen olen kerennyt jo tylsistyäkkin. Lisäksi kaikki talot ja puut tuntuivat olevan taktisesti sen auringon oranssin kajon tiellä niin, että näin sen vasta, kun tulin sinne rantaan päin vievälle muhkuraiselle soratielle viimeisimpienkin puiden ohitse.
Minä kerrassaan rakastan sitä, kun auringon valo tekee taivaasta jotain muuta kuin mitä se normaalisti tuntuu olevan. Oranssi on vielä suosikkivärini. Olin taas kerran aivan ihmeissäni nähdessäni sen näyn. Sen näyn, kun aurinko laskee, kun taivas näyttää niin poikkeuksellisen mahtavalta. Se on aivan niin lumoava kuin olla voi.
Vielä hienonpaa oli tosin, kun käveli vielä ja katseli lisää ympäröivää maailmaa. Lumen alta näkyi oikeasti ruohoa! Se oli niin uutta siihen harmaaseen lumiseen maisemaan, että se vaikutti tosi raikkaalta ja elävältä. Lumi oli sulanut muistakin paikoista, vesi solisi jo aika vuolaana aallonmurtajan vierellä.
Kohta on kesä. Olen aivan mielissäni.
Voitaisiinko me vaikka joskus käydä siellä aallonmurtajalla? Voisin ottaa kameran mukaan, tuo kuulostaa niin ihmeelliseltä paikalta että siitä varmasti saisi otettua melko näyttävän kuvan.
VastaaPoistaMinäkin olin tänään mielissäni, kun käytin koiria ulkona ja tajusin, että lumi on sulanut jopa metsästä sen verran, että varvut ja sammalehkot ja ruoho pilkistää sieltä täältä. Minä olen sanonut tämän jo aikaisemmin, mutta en malttaisi odottaa että lumi sulaa kunnolla ja maailma tuoksuu taas jollekin ! Kevään haistaa jo selkeästi, mutta vihreät kasvit ja kukat ja sen erään puun kukinto tuoksuu ihan mielettömän hyviltä.
En malta odottaa myöskään sitä, että pääsee istuskelemaan ruohikolle. Sitä olen kaivannut pitkään.
Että pääsee istuskelemaan ruohikolle, joka on täynnä niitä maailman pieniä mönkiäisiä. Taisin nähdä unta aika runsaasta määrästä hämähäkkejä.
VastaaPoistaKyllä minäkin sitä oikeasti odotan, ruoho on kivaa. Mutta en ymmärrä puhutteko te jo vihreästä ruohosta, jos puhutte, minä en ole nähnyt vielä yhtään. Mutta jos puhuttekin siitä mädätänevästä ruskeasta viimevuotisesta ruohosta, en voi sanoa olevani yhtä innoissani vaikka on tietenkin kiva että maa näkyy. Kesä on niin mahtava, mutta samalla alan muistaa ne kaikki pörisevät. Yhtenä vuonna näin siitä painajaistakin.
Kesällä voi taas olla vapaa. Mutta siitä on helvetti nautittava niin kunnolla.
Minä puhun ihan vihreästä ruohosta. Pidä silmäsi auki.
VastaaPoista