Oulun Undergound-maailma ja Arabia Arabia

Vaikka käsite “Underground-musiikki” minulle on jo jonkin aikaa tuttu ja ihailema käsite kuunneltuani Pink Floydin alkuaikojen soitteluja, niin en ole kunnolla saanut sellaista elävää kosketusta kyseiseen taiteenlajiin. Olen haaveillut sellaisesta kokemuksesta, ja kadehtinut seitkytluvun aikaa siitä vahvasta, progressivisen ja psykedeelisen alamaailman kulttuurista. Olen nyt viimein saanut sen kosketuksen tähän maailmaan.

Sain kuulla ystävän kautta siitä, että tänä päivänä, 19. 9. Arabia Arabia pitäisi keikan Kulttuuribingossa. Tämä ystäväni oli aiemmin käynyt jo kahdella tämän bändin keikalla, ja on kehunut suuresti kyseistä yhtyettä, mutta minä tiesin bändin vain lähinnä siitä, että se on voittanut jokin aikaa sitten pidetyn Kalevan järjestämän Chili-bändikisan.

Soittopaikastakaan en tiennyt mitään etukäteen. Tiedottanu ystäväni sanoi, että siellä olisi jonkinlainen näyttely, joka alkaisi johonkin tiettyyn aikaan. Ja toden totta, kyseessä oli ihan maalausnäyttely. Siinä paikassa kierellessä, tauluja katsellen huomasi pienistä seikoista, miten ideaalisen rento tämä näyttelytila oli. Rento ja omaperäinen, siitä suorastaan uhkui nuoren taiteilijan sympaattista olemusta. Vieraskirjaan kirjoitettiin joko lasioveen töhertämällä tai vanhanajan kirjoituskoneella kuittipaperille naputtamalla. Nurkissa oli vanhoja televisioita, josta näkyi pelkkää lumisadetta, jonka päälle oli spraymaalattu paikan logo. Esillä olevien taulujen alle oltiin kirjoitettu suoraan seinään taiteilijan nimi öljyliidulla. Siellä täällä oli käytettyjä maalaustarpeitakin, jätetty huolenpuutteesta vain rennosti lojumaan. Väki, jota paikalle oli kerääntynyt oli myös hyvin taiteellisen näköinen, hipster-tyylille ja uushipeille uskollinen ihmisjoukko. Ovesta sisään astuminen oli ihanan rentouttava tauko valtavirran vallitsemasta maailmasta.

Tilan keskellä, pienellä alueella oli jo kaksi soittajaa, Antti ja Tuomas. Tämä duo loi yksinkertaisella kitara-djembe kokoonpanollaan rentouttavan, itämaistyyppisen etnisen äänimaailman. Välillä kahta soitinta täydensi rumpalin kurkkulaulanta, joka vain syvensi eksoottista vaikutelmaa, jota he loivat.

Antin ja Tuomaksen musiikki sopi eksoottisella olemuksella täydellisesti esillä oleviin teoksiin. Näytöksen järjestäneistä taiteilijoista yksi nimittäin oli käynyt inspiraationsa hakemassa Intianmatkalla, joten kaukainen itämainen maailma kuvastui hyvin myös tauluista. Kaksikko piti välissä taukoa antaakseen puheenvuoron tapahtuman ja paikan ylläpitäjille. Puheessa kiiteltiin paljon paikalla olevia vaikuttajia ja tukijoita, kuten vanhempia ja entisiä kuvisopettajia.

Vielä puheen jälkeen kaksikko soitti pienen soittonumeron, jonka jälkeen lavalle astui Arabia Arabian jäsenet Lauri Suutarinen, Mikko Kanniala ja Konsta Koivisto ja muodostivat basistin, rumpalin ja laulavan kosketinsoittajan trion. Ensimmäiset tiiviseen ilmaan kajautetut nuotit toivat oitis muutoksen paikan äänimaailmaan, vaihtaen maisemaa rauhallisesta ja ystävällisestä vahvaan ja ystävälliseen. Poland-koskettimen voimakassointiset nuotit, basson vahva, jykevä tausta ja rumpujen lennokkaasti hakatut kompit antoivat näyttävän alun keikalle. Aina vähän väliä soitinten voimakkuus hiljentyi ja antoi tilaa vaikuttaville, sanattomille vokaalaille.

Yleisö tempaistiin todella tehokkaasti mukaan. Kiehtovasti sykehtivä, trion tuottama tunnelma innoitti muutamaa rohkeaa fania suoraan soittotilan eteen tanssimaan. Innokkain tanssijoista ujuttautui kuin transsissa lähemmäksi soittajia, heiluen ja väänellen mitä ihmeellisimmin. Tämän tanssijan seuraksi liittyi toinenkin samaan tyyliin vääntelehtivä taiteilijasielu. Heidän liioiteltujen aaltoliikkeiden ja eleiden näkymä toi mieleen teatraalisen performanssitaiteen, jota joku voisi hyvinkin nimittää tekotaiteelliseksi pelleilyksi. Bändin laulaja piti yleisön mukaantempautumista, kiittäen eturivin innokkaita tanssijoita.

Bändin äänimaailman tyyli pysyi kauttaaltaan melko samanlaisena, tuoden välillä uudenlaisia elementtejä eri kappaleiden myötä. Rumpukompit vaihtelivat normaalia erikoisempiin, muun muassa aika-arvojen kanssa leikittelyllä. Basisti ei tyytynyt aina vikkeliin yksittäisiin taustanuotteihin, vaan soitti välillä matalia sointuja ja bassosoolonkin. Kosketinsoittajan pääsoittimen äänet pysyivät melko lailla samana, vaimeana pianokomppina, mutta välissä ääneen tuotiin myös soittimen päällä lepäävä pikkuruinen syntikka ja sen korkeaääniset ja eriskummalliset soundit.

Esiintymisen viimeinen kappale oli täydellinen huipennus esitykselle, koskettimet vaihtuen toistaiseksi sivussa toimeettomina seisoviin Hammond-sähköurkuihin. Kappaleen alku oli laulajakiipparistin rauhallinen yksinesitys, vaimeiden urkujen taustoittamat vokaalit. Tämä vaihtui hetkessä jykevään voimamomenttiin, joka oli koko esityksen näyttävin. Urkujen äänet nostatettiin, ja basso ja rummut yhtyivät soittoon. Tunnelma yleisössä ja lavalla nousi korkeimmilleen, urkuja hakkavan musiikon kyyristyessä pää painuksiin villisti heiluvan, tanssivan, polkevan ja hyppivän pienen joukon edessä.

Kolmikon päätettyä soittonsa lavalle astui vielä kerran alussa soittanut kaksikko, Antti ja Tuomas, jotka esittivät improvisoiden humoristista lauluesitystä, joihin rumpuja paukuttava laulaja pyysi laulun aiheita yleisöstä.

Tällainen tutustuminen Oulun Underground-taidepiiriin ja musiikkimaailmaan oli erittäin hyvä kokemus minulle. Antin, Tuomaksen ja Arabia Arabian lumossa, taidenäyttelyn siimeksissä vietetty ilta oli kokemus joka ehdottomasti kannatti kokea.